Teoria Katherinesta, John Greenin hauskin romaani

John Green, Teoria Katherinesta, WSOY 2016, 328 s, suomentanut Helene Butzow
Englanninkielinen alkuteos An Abundance Of Katherines, 2006

””Hassan Harbish. Sunnimuslimi. En ole terroristi.”    ”Lindsey Lee Wells. Metodisti. Enkä minäkään ole terroristi.” Tyttö hymyili taas. Colin ei ajatellut juuri muuta kuin itseään, viimeisintä Katherinea ja kadonnutta palaansa, mutta tytön hymyä ei voinut sivuuttaa. Se oli hymy joka voisi lopettaa sodat ja parantaa syövän.” (s, 49)

John Greenin toinen romaani Teoria Katherinesta kertoo Colin Singletonista, entisestä ihmelapsesta joka haluaisi olla merkittävä. Hän puhuu sujuvasti yhtätoista kieltä, on lukenut 400 sivua päivässä seitsemänvuotiaasta asti, suhtautuu intohimoisesti anagrammeihin ja seurustelee vain Katherine-nimisten tyttöjen kanssa.

Kirjan alkaessa Colin on juuri saanut päästötodistuksen high schoolista ja yhdeksästoista Katherine on jättänyt hänet. Colinin paras (ja ainoa) tanakka, libadonialaissyntyinen ystävä Hassan raahaa masentuneen ja sydämensä murtaneen Colinin roadtripille keskilänteen, jossa he päätyvät Gutshot-nimiseen pikkukaupunkiin arkkiherttua Franz Ferdinandin haudan houkuttelemina. Halu tehdä jotain merkittävää, mistä hänet muistettaisiin ja tunnettaisiin saa Colinin kehittelemään matemaattista kaavaa rakkaussuhteiden ennustettavuudelle. Roadtrip tuo mukanaan myös yllätyksiä - tytön jonka nimi ei ole Katherine.

Teoria Katherinessa korostuu erilaisuus, itsensä etsiminen ja löytäminen, elämä, rakkaus ja ystävyys. Kirja on täynnä huumoria, paljolti Colinin, kirjan päähenkilön, älykkyyden ja nörttimäisyyden sekä omanlaisensa huumorin takia. Kirjassa oli paljon kaavoja, funktioita sekä huomautuksia kirjan alalaidassa, esim. suomennettu arabiankielisiä lauseita sekä avattu joitain asioita enemmän.

Valitsin kirjan, koska olen lukenut muut John Greenin kirjat ja pidin niistä kovasti, ja lisäksi koska olin hankkinut kirjan jo aikaisemmin, mutten ollut ehtinyt lukemaan sitä. Pidin kirjasta todella paljon. Sen lukeminen oli helppoa, nopeaa ja hauskaa.

Suosittelisin kirjaa niille, jotka haluavat lukevat järkeviä, mutta silti tunteita koskettavia tarinoita. John Green kirjoittaa kaikki kirjansa omalla tavallaan humoristisesti, todentuntuisesti sekä tunteita koskettavasti. Greenin kirjoihin on todella helppo samaistua ja ne vievät mukanaan.