Jälkeen mikään ei ole enää niin kuin ennen  

John Green, Kaikki viimeiset sanat, WSOY 2014 

Alkuperäinen englanninkielinen teos Looking for Alaska 2005  

" Ihminen elää koko elämänsä labyrinttiin juuttuneena, ajattelee pääsevänsä sieltä vielä jonakin päivänä pois, saa virtaa siitä että kuvittelee tulevaisuutta, mutta ei ikinä tee mitään. Hän käyttää tulevaisuutta vain pakotienä nykyisyydestä." (s.83)   

John Greenin romaani Kaikki viimeiset sanat vie lukijan todella lähelle nuoren elämää. Kirja kertoo koskettavalla tavalla syyllisyydestä, anteeksiannosta ja rakkaudesta. Kaikki alkaa siitä, kun kirjan päähenkilö Miles Halter muuttaa vanhempiensa luota Culver Creekin sisäoppilaitokseen Albamaan siinä toivossa, että löytäisi elämäänsä jotain uutta. Hän löytää etsimänsä jännityksen jo heti tutustuessaan huonekaveriinsa Chipiin ja hänen kauttaan myös Alaskaan ja Takumiin. Miles kiinnittää huomionsa heti Alaskan arvoituksellisuuteen ja ulkonäköön. Uusi elämä tuo tullessaan sisäoppilaitosen elämänrytmin, ystäviä, päihteitä ja jekkuja. 

Pidin kirjasta, sillä kerronta oli hyvin todenmukaista ja selkeää. Kirja on kirjoitettu Milesin näkökulmasta ja se keskittyy hänen elämäänsä. Kirja jakautuu ennen ja jälkeen osioihin. Keskellä kirjaa on siis olennaisin tapahtuma, jota en kuitenkaan voi paljastaa. "Ennen" -osio käsittelee Milesin ihastumista Alaskaan ja erilaisia ongelmia ihmissuhteissa. Pidin erityisesti "jälkeen" -osion syvällisemmistä ajatuksista. Kirjan henkilöt olivat myös melko saman ikäisiä kuin minä tällä hetkellä, jonka tähden kirjan tapahtumiin oli helppo eläytyä. Kirja sai ajattelemaan sitä kuinka kaikki elämässä voi olla yhdestä virheestä kiinni ja sen jälkeen mikään ole niin kuin ennen.  

Ajatuksia herätti myös päähenkilöiden perhesuhteet. Milesillä tuntui olevan kohtalaisen hyvät, mutta vieraan oloiset välit vanhempiinsa. Alaskan äiti oli kuollut ja isä hyvin etäinen. Takumin perheestä taas ei puhuttu juuri mitään. Chipillä oli hyvät välit hänen äitiinsä, josta hän todella välitti, mutta isänsä hän oli nähnyt viimeksi pienenä ennen kuin isä lähti eikä koskaan palannut. Samalla tuli mietittyä kuinka tärkeä osa elämää perhe oikeasti on. Mileskin tuntui huomaavan kirjan myötä myös perheensä tärkeyden.

Jäin kuitenkin kaipaamaan aitoa romantiikkaa, sillä tunteet tuntuivat jäävän pinnallisiksi. Alaskan ja Milesin juttu oli melko yksipuolista ja Alaska vain leikki Milesin tunteilla. Alaska oli myös koko kirjan ajan varattu Jakelle. Miles taas seurusteli itse Laran kanssa, vaikka rakasti Alaskaa.  

Miles oli kotona Floridassa yksinäinen ja käytti aikansa lähinnä kuuluisien ja ei niin kuuluisien ihmisten viimeisten sanojen selvittämiseen. Siitä on todennäköisesti myös syntynyt nimi suomenkieliselle kirjalle.  

Kirja rakentuu pääpiirteittäin surullisen asian ympärille, mutta sisältää siitä huolimatta paljon hauskoja kohtia. Koettelemukset vahvistivat ystävyyssuhteita ja toivat pohdittavaksi poikkeuksellisen suuria kysymyksiä. 

   

"Et tajua minua koskaan. Siinä se vitsi onkin." Kokonaisuudessaan pidin kirjasta todella paljon. Se sai itkemään, mutta samalla myös nauramaan. Lukiessani tajusin myös, että elämässä kannattaa tarttua annettuihin tilaisuuksiin ja elää jokaisessa hetkessä täysillä.