Jos tahtoo nähdä aamuruskon, on vaellettava Läpi yön

"Kirjoitan, kunnes musta möykky rinnassani särkyy ja liukenee pois.

Kirjoitan, kunnes kyyneleet lakkaavat valumasta.

Kirjoitan itselleni voimia puhua tästä pystypäin, rohkeasti ja häpeämättä." (s.258)

Terhi Rannela: Läpi yön. Nuortenkirja , 2014.  

Terhi Rannelan kirja Läpi yön on koskettava kertomus teini-ikäisen tytön ailahtelevaisesta elämästä. Väitän, että se jättää lukijaan jäljen ja laittaa ajattelemaan. Tämä mieleenpainuva romaani alkaa, kun 15-vuotias Maria Järvi herää sairaalasta itsemurhayrityksen jäljiltä. Jos joku tätä alkua kavahtaa, voi huokaista kuitenkin helpotuksesta. Kirja ei ole mitään synkkää tragediaa tai itsesäälissä rypemistä. Sen sijaan kirja on realistinen, päiväkirjamuotoon kirjoitettu kertomus Marian teinivuosista ja hänen henkisestä kasvustaan. Lisänä on meille kaikille tutut teiniajan sekoilut ja mielialojen ailahtelut. Syvällisyyttä ainakin löytyy riittämiin Marian päiväkirjasta. Otsikko on suora lainaus kirjan sivulta 13.

Maria asuu pienessä ja kuolleessa kaupungissa, Sellukylässä. Maria on riidoissa isänsä kanssa, joka juo ja tuntuu olevan kadottanut elämänilonsa. Riidat lopulta johtavat Marian itsemurhayritykseen, joka vaikuttaa koko perheeseen. Marialla todetaan olevan masennus ja hän käy useasti psykiatrilla. Maria kuitenkin saa otteen elämästä, muuttaa arvet kokemuksiksi ja kirjan sivuiksi.

Musiikilla on suuri merkitys Mariaan. Muutamat hänen päiväkirjamerkintänsä sisältävät ajatuksen hänen mielialastaan sinä päivänä pelkästään laulun sanoin. Suurin syy Marian jaksamiseen on hänen rakkautensa ja intohimonsa kirjoittamiseen. Maria voi kirjoittaa pienen novellin senhetkisestä ahdingostaan ja novellillaan käsitellä asian. Kirjoittaminen on pakokeino ja apu, syy, minkä takia kannattaa jaksaa. Itseasiassa tämä unelma, joka auttaa Mariaa jaksamaan, on yksi kirjan keskeisimmistä teemoista. Koko kirjan läpi vaikuttaa Marian vakaa unelma tulla kirjailijaksi. Ja ilmaus koko kirja on pitkä aika, sillä kirjassa on päiväkirjat 15 – 20 vuotiaalta Marialta, jonka elämässä ehtii tapahtua kaikenlaista tässä ajanjaksossa.

Maria on mielestäni erittäin mielenkiintoinen persoona. Hänen mielikuvituskaverinsa on neiti Kunnianhimo, joka ruoskii Mariaa lukemaan kokeisiin ja saamaan pelkkiä kymppejä. Yhdeksän ja puoli on jo suuri epäonnistuminen, jonka jälkeen neiti Kunnianhimo pitää pitkään mykkäkoulua Marian kanssa. Masennus ja hyvä koulumenestys ovat vaarallinen yhdistelmä, sillä masennusta ei välttämättä edes havaita. Tämä on mielestäni vakava asia. Jollain tuttavallakin voi olla masennusta tai hankalaa kotona, eikä sitä koulussa edes huomaa. Lisäksi runsas alkoholin litkiminen on hauska yhdistelmä. Miten Maria saa arvosanansa pidettyä korkeina, kun tuntuu siltä että hän on ryyppäämässä kavereiden kanssa melkein joka viikonloppu? Lisäksi tietystikin Marialla vilisee ihastuksia ja pidempiäkin säätöjä erinäisten henkilöiden kanssa pitkin kirjaa. Nämäkin suhdekoukerot ovat herkullista luettavaa, kun saa lukea kaiken päiväkirjan sivuilta ja peittelemättömänä.

Itse pidin kirjasta suuresti. Kirja on mukaansatempaava ja erityisesti pidin tavasta, miten teos on kirjoitettu. Kirja on täynnä hyviä pieniä elämänviisauksia ja muita hauskoja mietteitä, runojakin. Pidin etenkin niistä, sillä ne tuovat kirjaan myös pientä vaihtelua. Toki päiväkirjamaisuus tekee teoksesta välillä rikkonaisen. Päiväkirjamerkinnät eivät todellakaan ole joka päivältä, vaan ehkä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Toinen omituinen seikka mielestäni on, että tämä vuonna 2014 julkaistu kirja kertoo vuosista 1996 – 2000. Tämä näkyy kirjassa esimerkiksi rahayksikkö markkoina ja sen ajan biiseinä, joita Marian kerrotaan kuuntelevan. Ainoa syy, minkä keksin, miksi kirja alkaa 20 vuotta sitten, on että kirjailija itse oli silloin juuri saman ikäinen Marian kanssa. Kuitenkin on erittäin mielenkiintoista lukea nuoren ajatuksia ja seurata nuoren henkistä kasvua. Nuoruuden vietto tuskin muuttuu mitenkään ylitsepääsemättömästi kahdessakymmenessä vuodessa, vaikka niin haluaisikin ajatella.

On suuri ilo seurata Marian vanhenemista, kypsymistä ja aikuistumista kirjan myötä. Huomata, kuinka 16-vuotiaan ylitsepääsemättömät murheet olivatkin vain koettelemuksia ja eteenpäin vieviä kokemuksia 20-vuotiaan silmissä. Suosittelen kirjaa kaikille nuorille, tytöille ja pojille, sillä teoksen kautta voi miettiä myös omaa kasvuaan. Erityisesti Marian kasvu riidoissa isänsä kanssa oli ajatuksia herättävää. Joillekin perheen riidat ovat valitettavasti arkipäivää, jolloin ihmisellä on oltava jokin paikka, jonne pääsee painostavaa ilmapiiriä pakoon. Marialla se on kirjoittaminen.