Greenin herkkä Kaikki viimeiset sanat

 John Green, Kaikki viimeiset sanat, WSOY 2014

Englanninkielinen alkuteos Looking for Alaska 2005

”Mutta minulla ei ollut rohkeutta, ja Alaskalla oli poikaystävä, ja minä olin kömpelö ja Alaska oli upea, ja minä olin toivottoman tylsä ja Alaska oli suunnattoman kiehtova. Niinpä menin omaan huoneeseeni, lysähdin alasängylle ja ajattelin, että jos ihmiset olisivat sade, minä olisin tihku, ja Alaska olisi rajumyrsky." (s. 132-133)

John Greenin esikoisromaani Kaikki viimeiset sanat on kauniisti tiivistetty kokonaisuus nuorten elämästä, sen tuskista ja iloista, vihasta ja rakkaudesta.

Kaikki viimeiset sanat alkaa, kun Miles Halter, 16-vuotias nörtti, muuttaa Alabamaan Culver Creekin sisäoppilaitokseen. Kotona Floridassa Miles oli ollut yksinäinen, ja hänen elämänsä oli pyörinyt vain kuuluisten henkilöiden viimeisten sanojen ympärillä. Miles toivoo löytävänsä Culver Creekistä jotain uutta sisältöä ja jännitystä elämäänsä. Uusia ystäviä löytyykin heti, sillä Miles saa kämppäkaverikseen jekuistaan tunnetun Chip ”Eversti” Martinin, jonka kautta Miles tutustuu muun muassa Takumiin ja Laraan, mutta ennen kaikkea hän tapaa seksikkään ja salaperäisen Alaskan. Uusi koulu ja uudet ystävät tuovat Milesin elämään päihteitä, kepposia ja kiinnostavia tyttöjä. 

Kirja on jaettu kahteen osaan, ”Ennen” ja ”Jälkeen”. Jaolla on hyvä syy, mutta sen kertominen paljastaisi kirjasta sen pääajatuksen. Osista ”Ennen” käsittelee enimmäkseen ystävysten ongelmia ja Milesin syvää ihastumista Alaskaan. 

Kaikki viimeiset sanat saa minulta kiitosta mielenkiintoisista henkilöistään. Eniten pidin Milesin kämppäkaveri Chipistä, koska hän oli ehkä uskottavin henkilö koko kirjassa. Chipillä oli omat ongelmansa, mutta oli silti mielestäni jotenkin viaton ja ihanan herkkä. Kirjan henkilöt saavat kuitenkin ruusujen lisäksi myös risuja. Milesin ja Alaskan säätäminen oli mielestäni aika rasittavaa luettavaa. Alaskalla on koko tarinan ajan poikaystävä mutta päättää silti leikkiä Milesin sydämellä. Milesillä taas tuntuu olevan jokin pakkomielle Alaskaan, eikä välitä tämän poikaystävästä Jakesta, taikka Larasta, jonka kanssa Miles itse seurustelee. Lisäksi Milesin ja Alaskan puheet ja ajatukset ovat välillä ärsyttävän seksistisiä. Välillä toki vilahtaa kaipaamaani romantiikkaakin, mutta se tuntuu menettävän merkityksensä.

”Alaska oli päälläni ja aloin liikehtiä hänen allaan. Vetäydyin hetkeksi kauemmaksi, sanoin ”Mitä tässä tapahtuu?”, ja Alaska nosti sormen huulilleen ja suutelimme taas. Hän tarttui käteeni ja vei sen vatsalleen. Siirryin hitaasti Alaskan päälle, ja hänen selkänsä nousi allani kaarelle. Vetäydyin taas kauemmaksi. ”Entä Lara? Ja Jake?” Alaska vaiensi minut taas. ”Vähemmän kieltä, enemmän huulia”, hän sanoi, ja tein parhaani. Olin luullut, että kieli oli homman ydin, mutta Alaskahan oli asiantuntija.” (s. 193)

Pidin kirjan syvällisemmistä ajatuksista, joita varsinkin ”Jälkeen” osiossa tuli enemmän esiin. Miles ymmärsi kuinka tärkeä asia hyvä perhe on, kun toiset kertoivat kurjista kotioloistaan ja köyhyydestä. Miles pääsi myös tutkiskelemaan elämän tarkoitusta ja sen kurjuuksia lempiopettajansa Hydesin tunneilla. Myös Alaska osasi ajatella elämää syvällisemmästä näkökulmasta, ja mielestäni Miles ja Alaska olisivatkin olleet parempi pari vain ystävinä. Kirjassa oli myös muutama hyvin uskottavasti kuvailtu herkempi kohta, ja minuakin hieman itketti. Yleisesti kirja oli mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa, vaikka jotkin asiat kirjassa hieman ärsyttivätkin.