Julian anoreksia saa alkunsa siitä, kun hänen kaverinsa ihannoivat laihuutta ja pitävät sitä kauniina. Hänen kavereidensa keskeinen vertailu, keskusteleminen laihduttamisesta ja heidän vähäinen syöminen saa hänet ajattelemaan itseään. Hän päättää alkaa laihduttamaan. Jos hän olisi aikaisemmin saanut apua, hän olisi ymmärtänyt kuinka vakavaa niin suuri laihduttaminen oikeasti on. Kun hänen vanhemmat huomasivat hänen sairauden, he lähettävät hänet psykologille. Psykologin toimisto ei ole kovin suuri osa kirjan tapahtuma kulkua, mutta siellä hän alkoi itsekin tajuta sairauttaan ja näki muitakin kaltaisiaan ihmisiä.
Julialle tärkeitä henkilöitä ovat hänen kaverinsa ja perhe, johon kuuluu äiti, isä ja pikku veljet Julius ja Joonatan. Veljet ovat hyvin vilkkaita, mutta kuitenkin tärkeitä Julialle. Vanhemmat ovat hänelle myös tärkeitä (erityisesti äiti), mutta hänen isä on paljon töissä. Hän ei paljoa vietä aikaa vanhempiensa kanssa. Hänellä on koulussa kavereita, joiden kanssa hän on koulupäivinä, mutta vapaa-ajalla hän ei paljoakaan ole kavereidensa kanssa. Hänen vapaa-aikansa kuluu urheiluun, syömisen tarkkailuun sekä läksyihin ja kokeisiin lukemiseen. Hänellä on kaveri Tiina, joka haluaa aina voittaa, saada parhaat koenumerot ja olla muutenkin paras kaikessa, joten Julian mielestä Tiina on välillä ärsyttävä. Henkilöt vaikuttavat omasta mielestäni ihan mukavilta, mutta itse en kestäisi niin kovaa kilpailua kaikesta.
Ihmettelen kuitenkin, miten Julian paino voi laskea, vaikka hän tekee paljon lihas kuntoa. Lihas painaa enemmän kuin rasva. Hän on alussa 165cm ja 48kg eli hoikka mutta lopussa enää vain 29kg. Hän luulee myös väärin, kun luulee että nukkuminen ei yhtään edistä laihtumista. Asia on päinvastoin, koska riittävät yö unet edistävät laihtumista. Ihmetyttää myös, että miten hänen vanhempansa eivät huomaa hänen laihtumistaan aikaisemmin. Hänen äitinsä huomasi sen vasta kun Julia oli jo lähellä kolmeakymmentä kiloa.
Merellä on tärkeä osa kirjaa, kuten kirjan nimestä voi päätellä. Ensin luulin, ettei se olisi olennainen asia. Kirjassa toistuu unen omainen runo lähes samanlaisena kuvaten Julian ajatuksia, tuskaa ja ahdistusta. Runot saavat jatkoa eri kohdissa ja kuvaavat juuri sitä hetkeä, mitä hän elää. Runot tuntuivat muuttuvan surullisemmiksi ja synkemmiksi loppua kohden. Ne kohdat, joissa hän puhuu merestä, ovat erittäin arvoituksellisia ainakin minulle.
"Mä seison ja katson merta. Se on hopeinen ja musta ja jatkuu ikuisesti. Ei merta voi vihata, ei sitä voi unohtaa. Ja silti... mua pelottaa. Mä tunnen, miten mua vedetään sameaan syvyyteen. Kosteat vesikasvit nuolee mun kasvoja ja kietoutuu mun valkoisiin reisiin. Mä vajoan."
(s.41)
Kirja on hyvin realistinen. Tilanteet, paikat ja henkilöt kuvaillaan erittäin toden tuntuisiksi, ja monille tutut hetket olivat aivan kuin oikeasta elämästä. Julian tunteet tuntuvat todella aidoilta. Elämän hyvätkin hetket kuvataan melko raskaalla tavalla. Päiväkirja muoto teki kirjasta mielen kiinnostavamman. Mielestäni on hyvä, että kirja on kirjoitettu päähenkilön päiväkirjaksi, sillä se tuo hyvän lähestymis tavan anoreksiaan. Monia vaiheita kuvataan todella selkeästi.
Kirjan tärkeimpiä paikkoja ovat musta metsä, koulu, bussi ja Julian koti. Paikoista ei kerrota kovin yksityis kohtaisesti. Musta metsä on Julialle tärkeä paikka, koska hän juoksi siellä melkein joka ilta ja kirjoitti siitä runoja. Metsä on kuvailtu synkäksi ja pimeäksi. Koulussa hän ei paljoa viihtynyt, mutta koulu on hänelle tärkeä lukioon pääsyn kannalta. Kotonaan hän kuntoilee joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti