keskiviikko 16. marraskuuta 2016

.Mika Wickströmin "Kalkki viivoilla" (2008)

”Olin niin kovassa kunnossa Melbournesta palattuamme, että olisin voinut aloittaa kilpakauden heti – ja missä sarjoissa tahansa.Ensimmäiseen kisaan oli kuitenkin vielä kuukauden päivät, joten Määttänen päätti tyydyttää menohalujani lisäämällä tehoja intervalleihin.”

Mika Wickströmin "Kalkki viivoilla" kertoo urheilulukiota käyvästä Lassi Nymanista. Nyman on urheilullisesti lupaava miehenalku. Oikeastaan yksi parhaista. Lassin uskollisin valmentaja on hänen koko ikänsä ollut hänen oma isänsä, joka Lassin sitä myöntämättä, elää omia nuoruusaikojaan Lassin juoksuharrastuksen kautta.  Lassin viimeisin juoksukausi ei sujunut liian hyvin ja kauden päätteessä Lassi on jo hyvästelemässä koko juoksu-uraansa. ”Voitettu hopea on hävitty kulta”, on lausahdus jota kirja (Lassi) hokee useampaan otteeseen.  Lassin tietämättä hänen viimeisiä treenejään ja kisojaan on käynyt katsomassa jo uransa "lopettanut" huippuvalmentaja Artturi "Stoori" Määttänen. Paikallisen lehden urheilutoimittaja järjestää kahdelle tapaamisen ja hetken päästä Lassi onkin Määttäsen valmennuksessa matkalla kohti uransa huippua. Määttänen aloittaa Lassin valmentamisen hyvin perusteista ja antaa Lassille kysymyksiä joihin tämän täytyy järkeillä vastaus seuraavalle kerralle, kuten "Mitä on itseluottamus?" Loppujen lopuksi Määttäsen monipuolisen valmentamisen ja Lassin motivoituneen mielentilan ansiosta Nymanin ura lähtee jälleen nousuun...
Kirjan juoni on todella mukaansa tempaava (varsinkin jos itse on yhtään urheilun perään) ja Wickström onnistuu kuvailemaan nuorenurheilijan arkea todella uskottavasti. Varsinkin kirjan kilpailu kohdat ovat erittäin jännittäviä ja tarkkaan kuvattuja. Teoksessa ei esiinny turhan paljon huumoria, mutta en itse koe huumorin edes sopivan tästä aiheesta kertovaan kirjaan. Tunnen, että jos kirjaan olisi tungettu "turhaa" huumoria, olisi se saattanut vetää lukijan nopeasti pois kirjan tarinasta. Kirja on kuitenkin loppujen lopuksi aika totinen teos.

Koen urheilun olevan todella lähellä sydäntäni ja suuri osa arkeani, joten tästä syystä pääsin vielä astetta syvemmälle kirjan tarinaan. Kirja on todella helppolukuinen ja mukaansa tempaava. Lukemisen aloitettua tarinaa on vaikea jättää rauhaan edes hetkeksi. Uskon, että jokainen urheilun ystävä pitäisi kirjaa mielenkiintoisena lukukokemuksena, mutta tietysti jos urheilua ei löydä millään tasolla kiinnostavaksi, voi kirjan lukeminen olla todella tuskaista.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti