Anna lumen tulla (Let it snow ~) 

By: Maureen Johnson, Lauren Myracle, John Green, wsoy, 2016

Kirja koostuu kolmesta tarinasta, jotka linkittyvät toisiinsa. Jokaisella tarinalla on oma kirjailijansa. Tarinoiden nimet ovat: Jubilee Express, Lumienkeli-ilmiö ja Sikojen suojeluspyhimys. 
        Jubilee Express-tarina alkaa siitä, kun Jubilee-niminen tyttö pohtii elämänsä vaikeuksia. Hänen vanhempansa ovat hulluna Flobie-talojen keräilyyn, ja jopa nimesivät tyttärensä erään talon mukaisesti. He joutuvat vankilaan liiallisen intonsa vuoksi, mistä  seuraa monenlaisia ongelmia. Jubilee lähetetään junalla mummolaan, vaikka on jouluaatto ja hän oli suunnitellut viettävänsä sen täydellisen kumppaninsa Noahin kanssa. Valitettavasti juna pysähtyy rankan lumimyrskyn takia, ja Jubilee lähtee etsimään parempaa paikkaa oleskeltavaksi. Hän päätyy lähellä olevaan Waffle Houseen junamatkalta tutuiksi tulleiden ystäviensä kanssa. Siellä hän tapaa uuden ihmisen ja lähtee lumiseen seikkailuun kahvilatyöntekijä Stuartin kanssa, mikä on mielestäni epäilyttävää, koska ei kannata luottaa tuntemattomaan liikaa. Tarinan päähenkilö ei ole ilmeisesti mietteliäs, vaan tekee päätöksiä nopeasti, minkä takia hän on todennäköisesti päätynyt tiettyihin ongelmiin elämässään. Ensimmäinen tarina oli paras kaikista kolmesta, sillä siinä oli kuitenkin huvittavia tilanteita ja hyviä käänteitä.

"Ette ole ehkä koskaan sattuneet putoamaan jäätyneeseen puroon. Siinä käy näin:

1. Vedessä on kylmä. Niin kylmä, että kun aivojenne Lämpötilojen havainnointi- ja säätelyosasto saa lukemat, se ilmoittaa: "En pysty käsittelemään tätä. Poistun paikalta." Se panee oveen PALAAN PIAN -kyltin ja sysää kaiken vastuun...

2. Kivunkäsittelyosastolle -"

Lumienkeli-ilmiö:n tarinasta saa jatkoa edelliseen tarinaan. Kolme hyvää ystävää viettävät mukavaa jouluiltaa yhdessä, sillä Tobinin (tarinan päähenkilön) vanhemmat ovat jumissa lentokentällä. Tobin saa pian puhelinsoiton kaveriltaan joka työskentelee Waffle Housessa, ja hän pyytää heitä tulemaan paikalle sillä paikka on täynnä räyhääviä cheerleadereita jotka vaativat Twisteri-peliä ilokseen. Tämän kuultuaan kolmikko lähtee autolla ajamaan kohti määränpäätä. Se osoittautuu hyvin vaikeaksi, sillä lunta pyryttää aivan valtavasti. Siitä alkaakin vaativa ja tunteellisesti lämmin seikkailu, jonka aikana saa avarrettua kirjan maailmaa enemmän. Tässä osassa saa myös tietää kirjassa piilevistä huutosakkilaisista (cheerleadereista).

Viimeinen tarina, Sikojen suojeluspyhimys, kertoo Addie-tytöstä ja hänen ystävästään, joka haluaa palavasti saada lemmikikseen pienen teekuppipossun. Addiella on suuri kriisi elämässään, sillä hän on eronnut Jeb-nimisestä poikaystävästään. Toivoa kuitenkin on, sillä hän on pyytänyt Jebiä tapaamiseen Starbucks-kahvilaan jouluaatoksi. Kuitenkin tapahtuu niin, että Jeb ei ilmesty paikalle. Addien ystävät kaiken päälle vieläpä  suuttuvat hänelle väittäen tyttöä itserakkaaksi, joten Addie 

yrittää tosissaan pelastaa maineensa hakemalla possun ystävälleen eläinkaupasta kuuluisaa myrskyä uhmaten. Tämä tarina oli näistä kolmesta tarinasta kaikista epämääräisin. 

"Aurinko kimalsi hangilla, kun juoksin kadun yli Pet Worldia kohti. Jalkakäytävät oli lapioitu melkein puhtaiksi, mutta siellä täällä kinokset olivat romahtaneet, ja saappaat suhahtelivat kun tarvoin syvässä lumessa"

Mielestäni kirja oli ihan lukukelpoinen. Olisin kyllä kaivannut enemmän seikkailua ja parempaa huumoria. Kirja sopii tavallisille nuorille teineille. Tarinat eivät olleet pitkiä ja koko kirjassa oli sivuja vain hieman yli kolmesataa. Mainittakoon, että kirjasta on tulossa elokuva Suomeen loppuvuodesta 2017.

                  Synkät kolmetoista syytä. 

             Jay Asher, Kolmetoista syytä, Otava (2007)

  "Miten monta salaisuutta yhdessä koulussa voi olla?"
   
Jay Asherin kolmetoista syytä kertoo 16-vuotiaasta pojasta, Clay Jensenistä, joka saa postissa laatikossa seitsemän mysteeristä kasettia. Nauhoilla hänen luokkakaverinsa ja ihastuksensa Hannah Baker selittää kolmetoista syytä siihen, miksi hän päätyi epätoivoiseen ratkaisuunsa. 
 Kasetit sisältävät salaisuuksia  kolmestatoista henkilöstä, kolmestatoista syystä, jotka jotenkin vaikuttivat enemmän tai vähemmän Hannahin päätökseen lopettaa elämänsä. Kasetit kiertävät jokaisen henkilön läpi, jotka nauhoilla mainitaan. Kasetit jo kuunnellun henkilön on lähetettävä kasetit eteenpäin seuraavalle nauhoilla mainitulle henkilölle tai kaikki nauhoilla kerrotut salaisuudet paljastettaisiin.

"Säännöt ovat yksinkertaiset. Niitä on vain kaksi. Sääntö numero yksi: kuuntele kasetit. Sääntö numero kaksi: lähetä ne eteenpäin. Toivon mukaan kumpikaan ei ole sinulle helppoa" (s.10)

 Clay Jensen on yksi nauhalla mainituista, mutta hän ei ymmärrä mitä väärää hän olisi tehnyt Hannahia kohtaan. Hän joutuu kuuntelemaan kaikki nauhat ja salaisuudet odottaakseen, milloin hän ilmestyisi nauhoille.
  
Kirjassa on minäkertoja Clay Jensenin näkökulmasta, joka saa tarinaan mukaan tunteita, kuten suru ja viha ja ajatuksia, joita ei esimerkiksi kaikkitietävän kertojan avulla saisi.

Kirjan tunnelma on suurimmaksi osaksi jännittynyt, osittain surullinen ja epätoivoinen. Kirjailija on hyvin saanut pidettyä kirjan kiinnostavuutta ja jännittävyyden tunnetta yllä tekstissään. Kirja oli helppolukuinen ja kiinnostavasti ja omaperäisesti kirjoitettu. Siinä limittyvät päällekkäin kahden ihmisen ajatukset ja näkökulmat, Hannahin puhe kasetilla sekoittuu Clayn ajatuksiin kuulemastaan. Pidin kirjaa aluksi vähän tylsänä, mutta juonen lähtiessä käyntiin kirjasta tuli hyvin koukuttava. Kirjaan oli helppo uppoutua ja eläytyä. Synkästä aiheestaan huolimatta tarinaan on saatu myös pieni määrä huumoria mukaan. 

Kirjassa ei ollut onnellista loppua, mutta ei kaikissa tarvitse ollakaan. Kokonaisuudessaan Jay Asherin kolmetoista syytä on varmaan yksi parhaista kirjoista mitä olen lukenut ja suosittelen lukemaan jos aihe vähääkään kiinnostaa. Itseäni kiinnostaa ehkä enemmän synkemmät aiheet, mutta kaikki menee.

 

.Mika Wickströmin "Kalkki viivoilla" (2008)

”Olin niin kovassa kunnossa Melbournesta palattuamme, että olisin voinut aloittaa kilpakauden heti – ja missä sarjoissa tahansa.Ensimmäiseen kisaan oli kuitenkin vielä kuukauden päivät, joten Määttänen päätti tyydyttää menohalujani lisäämällä tehoja intervalleihin.”

Mika Wickströmin "Kalkki viivoilla" kertoo urheilulukiota käyvästä Lassi Nymanista. Nyman on urheilullisesti lupaava miehenalku. Oikeastaan yksi parhaista. Lassin uskollisin valmentaja on hänen koko ikänsä ollut hänen oma isänsä, joka Lassin sitä myöntämättä, elää omia nuoruusaikojaan Lassin juoksuharrastuksen kautta.  Lassin viimeisin juoksukausi ei sujunut liian hyvin ja kauden päätteessä Lassi on jo hyvästelemässä koko juoksu-uraansa. ”Voitettu hopea on hävitty kulta”, on lausahdus jota kirja (Lassi) hokee useampaan otteeseen.  Lassin tietämättä hänen viimeisiä treenejään ja kisojaan on käynyt katsomassa jo uransa "lopettanut" huippuvalmentaja Artturi "Stoori" Määttänen. Paikallisen lehden urheilutoimittaja järjestää kahdelle tapaamisen ja hetken päästä Lassi onkin Määttäsen valmennuksessa matkalla kohti uransa huippua. Määttänen aloittaa Lassin valmentamisen hyvin perusteista ja antaa Lassille kysymyksiä joihin tämän täytyy järkeillä vastaus seuraavalle kerralle, kuten "Mitä on itseluottamus?" Loppujen lopuksi Määttäsen monipuolisen valmentamisen ja Lassin motivoituneen mielentilan ansiosta Nymanin ura lähtee jälleen nousuun...

Kirjan juoni on todella mukaansa tempaava (varsinkin jos itse on yhtään urheilun perään) ja Wickström onnistuu kuvailemaan nuorenurheilijan arkea todella uskottavasti. Varsinkin kirjan kilpailu kohdat ovat erittäin jännittäviä ja tarkkaan kuvattuja. Teoksessa ei esiinny turhan paljon huumoria, mutta en itse koe huumorin edes sopivan tästä aiheesta kertovaan kirjaan. Tunnen, että jos kirjaan olisi tungettu "turhaa" huumoria, olisi se saattanut vetää lukijan nopeasti pois kirjan tarinasta. Kirja on kuitenkin loppujen lopuksi aika totinen teos.

Koen urheilun olevan todella lähellä sydäntäni ja suuri osa arkeani, joten tästä syystä pääsin vielä astetta syvemmälle kirjan tarinaan. Kirja on todella helppolukuinen ja mukaansa tempaava. Lukemisen aloitettua tarinaa on vaikea jättää rauhaan edes hetkeksi. Uskon, että jokainen urheilun ystävä pitäisi kirjaa mielenkiintoisena lukukokemuksena, mutta tietysti jos urheilua ei löydä millään tasolla kiinnostavaksi, voi kirjan lukeminen olla todella tuskaista.

Metalliveljet lähtevät ristiretkelle

Antti Halme, Metalliveljet ristiretkellä, Otava 2013, nuorten kirjat.

Antti Halmen kirjasarja metalliveljet suuntautuvat nuorille. Kirja kertoo Villestä ja Harrista, joiden on aika mennä rippileirille. Pojat ovat kiinnostuneet musiikista ja toivovat päästä yhdelle rippileirille. Pojat saavat tietää joutuneensa rippileirille Lappiin. Ajatus rippileirille Lappiin pääkaupunkiseudulta ei miellytä poikia. Pojat Ville ja Harri kokevat monenlaisia seikkailuja ja ongelmia leirillä.
Tapaavat tyttöjä, tekevät jekkuja ja rakastuvat, mutta onko kaikki kuitenkaan niin helppoa?

"Usko mua. Me ollaan metalliveljiä ja me pärjätään aina. Niin varmasti kuin paavilla on suippokotsa." (s.20)

Kirja on kirjoitettu päähenkilö Villen näkökulmasta, joka tuo lukijalle ajatuksia niinkuin olisi itse siinä kirjassa. Ville on varma hänen uskoonsa, mutta leirin aikana hänen mielensä saa uutta kuvaa kaikesta. Villeä on silti helppoa ymmärtää ja lukeminen on helppoa.

Kirjaa oli todella helppo lukea. Hieman vieraita puhekielen sanoja kirjassa oli, mutta tarina kulki sukkelasti ja tapahtumat eivät hyppineet toisesta toiseen. Kirjan lukeminen oli hyvin nopeaa, sillä ensimmäisen lukukerran aikana siitä ei päässyt irti. Lukukokemus oli siis erinomainen ja voisin lukea vielä uudestaankin.

Kirjassa pysyin itse todella hyvin mukana, sillä osasin sulautua kirjan Villeksi, koska itsellä on samanlaisia piirteitä, kuin kirjan Villellä.  Rakkaus ei kuitenkaan tässä kirjassa ole ehkä painopiste ja ei siitä kerrota kovinkaan paljoa, joten lukija voi saada kuvan, että rakkaus tässä kirjassa on aika teennäistä. Kirjan tärkein ajatus oli ehkä muista välittäminen, ja se näkyi tässä kirjassa erittäin hyvin.

Kirjassa yleisimpänä aiheena oli toisen ihmisen läheisyys ja tuki. Kirjaa lukiessani aloin miettimään minulle tärkeitä ihmisiä ja miten he ovat vaikuttaneet elämääni tavalla tai toisella.

Kirjan nimi Metalliveljet ristiretkellä sopii todella hyvin kirjaan. Nimestä päätellen kirjassa käsitellään nuoria, rippikoulua ja tietenkin metalli on siinä myös mukana.

Metalliveljet ovat erittäin hyvä sarja nuorille, jotka haluavat helppolukuista ja simppeliä luettavaa. Kirja soveltuu nopeasti luettaviin kirjan koon ja lukemisen helppouden takia. Kirja on erittäin hyvä nuorille lukijoille, sillä kirja käsittelee nuorten tunteita ja muutosta kasvu-iässä. Kirja ei ole todellakaan herkimmästä päästä, mutta kirjan loppu toi todella hyvän mielen kasvoille.

-Ville Kaipainen

Kirjavideoblogi

Sain nyt vihdoinkin tän videon tonne Youtubeen asti =) LOL